En voi ymmärtää.
Yritin.
Huoh.
Ei voi kun nauraa.

Mitä nää ihmiset oikein yrittää todistaa noilla sekoiluillaan?
Hei! Minäkii oon olemassa!

Noh. Antaapa olla. Olkaa sitten keskenänne ja tuhotkaa
elämänne jos siitä saatte jotain irti. :)
Kerrankii oon tällasesta huolimatta mielettömän onnellinen.
Turha valittaa, kun on melkeen kaikki mitä voi toivoa.

Perhe,
koti,
pari ystävää,
lemmikkejä,
rakkautta,
ruokaa.

Sillä pärjää aika pitkälle.

Olinpa tässä lenkillä koirani kanssa. Annoin sen juoksennella vapaana. Katselin kuinka se oikein loisti onnellisuutta. Sen silmät säihkyivät ja muutenkin koko koira oli onnesta ymmyrkäisenä. Vaikkakin me käymme lähes joka päivä tuon saman lenkin . Joskus jopa kaksikin kertaa. Miten siitä voi olla niin onnellinen silti?

Viskoin keppiä koiralle ja jatkoin mietintöjäni. Miksi ihmiset eivät nauti pienistä, arkipäiväisistä asioista? Mikä sen estää?
Sitten mieleeni tulivat vähäosaisemmat ihmiset. Nehän nauttivat kaikesta pienestä mitä saavat. Ja pienet lapset. Nekin voivat olla hyvinkin pienestä erittäin onnellisia. Tosin eivät aina. Riippuu ihan lapsesta. Eikä ne asiat muutenkaan ole samanlaisia kuin vähempiosaisilla. Esimerkiksi ruoka. Kun pikkulapselle laittaa kaalikeittoa nenän alle niin varmana saa itkut. Jos annat köyhälle kaalikeittoa.. Noh.. Mieti sitä.

Ehkä ihmiset ovat kadottaneet sen taidon tässä aikojen myötä, kun ovat saaneet liikaa ylellisyyttä ja muuta tarpeetonta paskaa. Uskon että joskus kivikaudella ihmiset olivat yhtä pienistä asioista yhtä onnellisia, kuin koirat nyt näinä päivinä.

Joskus sitä voisi vain nauttia siitä elämästä minkä omistaa ja olla valittamatta pienistä asioista, jos ei parempaan pysty. Eihän sitä itseään pysty pakottamaan olemaan onnellinen.

Mikä on elämän tarkoitus?

Tuskin koskaan on päivää, jolloin monta sataa ihmistä ei miettisi tätä kysymystä.
Tulin kuitenkin miettineeksi myös itse tätä taas tässä hiljattain. Päädyin taas samaan vastaukseen kuin 
aina ennenkin.
Joko se on kuolema, tai sitten sitä ei ole edes tarkoitus saada tietää.
Ehkä kaikilla on eri elämän tarkoitukset? Ei voi tietää. Ehkä kuolinvuoteellaan ihminen ymmärtää omansa.
Ehkä ei.

Vaikka et puhuisi minulle, älä koskaan unohda.

Joskus pistää mietityttämään, miten ihmiset voi yrittää unohtaa, vaikka on niin paljon ihania muistoja. Ei se toimi niin. Se satuttaa vaan, ei auta mihinkään.

Hei sinä. Jos seurustelet, ethän unohda ystäviäsi vain sen tähden, että sinun täytyy keskittyä poika/tyttöystävääsi, sillä ystävyys on kestävämpää kuin rakkaus ja aivan yhtä tärkeää. Ellei jopa tärkeämpää.
Tässä iässä hyvin moni seurusteleva pari tekee tuon virheen.